Eilinen iltapäivälenkki sai ikävän käänteen kun Gea löysi rantapusikosta ns. ahvenlipan tassuunsa.

Juuri olin päästänyt Gean ja Iitan hihnoista kun pikkukoira sinkaisi rantapöpelikköön ja aloitti samantien huudon. Onneksi ei lähtenyt juoksemaan karkuun, vaan jäi paikoilleen pienten loikkien jälkeen. Totesin ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia saada uistinsa itse irti koiran jalasta, vaan nyt mennään lääkäriin. Pikkukoira syliin ja isot hihan nokassa kotia kohti. Juuri ennen lenkille lähtöä arvoin että jätänkö auton avaimet kotiin vai pidänkö taskussa, jätinpä ne sitten lipaston laatikkoon, joten 4. kerrokseen mars mars.

Automatkan eläinlääkäriasemalle Gea istui sylissä ettei vaan yrittäisi itse repiä koukkuja irti tai jäisi johonkin muuhun kiinni lopuista paljaina olevista koukuista.

Eläinlääkärillä päästiin samantien huoneeseen ja Gea rauhoitettiin koukun poistoa varten. Varvas myös puudutettiin. Kun koira oli nukahtanut, lääkäri työnsi koukun pään läpi uudestaan varpaasta jotta koukun väkänen saatiin näkyviin. Koukku poikki heti väkäsen jälkeen ja loput koukusta pois samaa kautta kun oli alunperin mennytkin varpaaseen. Loppua uistimesta en halunnut muistoksi, todennäköisesti joku muu eläimistä olisi koheltanut itsensä jotenkin siihen kiinni, joten se meni hävitettäväksi.

Nyt jalassa 2 pientä siistiä reikää joita puhdistellaan useamman kerran päivässä. Gea käyttää jalkaansa jo normaalisti ja muutenkin on oma itsensä.