Eilen korkattiin Roosan kanssa metsästyskausi tälle syksylle. Kohteena valtion maat Leivonmäellä, tarkennettuna jossain Leivonmäen kansallispuiston ja Pappisten välillä.

Lähtö meni hieman myöhäiseksi, koiran päästin irti klo 10.29 mm. kartan epäselvyyksien vuoksi. Tunti hakua ja sitten alkoi ajo jossain kaukana... Sujuvaa ajoa vartin verran, sitten katkonaista ja 18 minuutin jälkeen hukka.

Jonka jälkeen koira _jossain_... Keräilin puolukoita muovipussin pohjalle odotellessa, kävelin tiellä ees ja taas, kiipesin hirvitorniin ja astuin jopa kyykäärmeen päälle. Siirsin auton lähimpään hiekkatien risteykseen. Ja joka välissä huutelin koiraa. Tutka näytti että kaukana on, välillä oli mukamas lähempänäkin, mutta ei tullut luo.

Tässä välissä lienee paikallaan sanoa, että kunnollista karttaa ei ollut mukana ja kompassia en omista... Siitä huolimatta että tiesin eksyväni, päätin lähteä etsimään koiraa tutkan antaman suunnan perusteella metsän läpi, koska mukana olleen kartan mukaan tietä ei ollut sopivasti lähellä.

Mäntytaimikon läpi hirvikärpässaattueessa ja siitä suon reunaan. Tutkasin ja suon yli. Suo oli suorastaan vaarallista kulkea kun kantoja, kiviä sun muita systeemejä korkealla ja niiden juurella ahtaita onkaloita täynnä vettä. Onneksi suon jälkeen tuli hyvin hoidettu vanhempi metsä jossa oli helppo kulkea. Päädyin jollekin traktoritielle metsän jälkeen ja kävelin sitä eteenpäin ja tutkasin koiraa samalla. Lopulta koira löytyi joltain suonlämpäreeltä, kun huutelin alkoi vinkuva haukku kuulua läheltä mutta edelleenkään koira ei tullut luo vaan se piti käydä hakemassa. Melkoisen helpottunut olo oli kun löysin koiran mutta sitten iski paniikki: Olin eksyksissä. Ei mitään havaintoa missä päin olin, kartalta ei löytynyt sellaista tietä jota pitkin olin kävellyt, ainoastaan isommat tiet oli merkitty. Myöskään sitä suota ei löytynyt kartalta mistä koiran kävin hakemassa.

Paniikin vallatessa lähdin sitten kävelemään tietä eteenpäin kun oletin että se päättyy joko isomman tien laitaan tai talon pihaan josta voisi kysyä neuvoa. Väärin. Metsän reuna tuli vastaan kuten tien löytäessänikin. Takaisin siis sinne mistä olin tullut, tosin eksyin jo ennen suon reunaa ja suolla vielä enemmän. Päätin että suolla en koiran kanssa (joka veti ja kiskoi koko ajan hihnan päässä) kulje, vaan suuntasin tiheään kuusikkoon joka kasvoi suon laidassa. Kuusikosta vaikeuksien kanssa läpi, kertaalleen lensin nurin suoraan kiveen kun koppelo lähti lentoon viiden metrin päästä ja koira tietysti yritti perään...

Onneksi kuusikon takaa paljastui talo. Kävin koputtelemassa ovella, mutta ilmeisesti kyseessä oli isomman kokoluokan kesämökki eikä ketään kotona. Mutta sentäs pihaan tuli tie jota pitkin lähdettiin sitten kävelemään. Luojan kiitos tie tuli samaan risteykseen mistä olin kääntynyt aamulla hiekkatielle, eli vihdoin tiesin missä olin! Tosin seuraava koppelo aiheutti lisäkiusaa koiran taluttamiseen kun se lehahti lentoon muutama metri tien reunasta.

Autolle päästyä olin valmis heittämään kaikki vaatteet pois, oli hirvittävä hiki ja joka paikka täynnä hirvikärpäsiä. Roosakin suorastaan kuhisi niitä pirulaisia. Suurimmat yritin nyppiä koirasta pois ennenkuin päästin sen autoon. Samantien takapenkille päästyään Roosa heitti maate eikä noussut ennen kotipihaa edes istumaan.

Roosa oli eilen illalla jo aivan pökkelö, liikkuminen todella huonoa. Tänään päivällä huomasin että se ontuu vasenta etujalkaansa, anturasta lähtenyt "päällimmäinen" ihokerros keskeltä irti ja toisella reunalla on irtoinainen läntti samaista kerrosta. Nyt sitten koiralla sukka jalassa huolellisen puhdistamisen jälkeen. Sukka siksi kun Roosa koko ajan nuolee jalkaansa. Ja itsellä vasen polvi mustana ja turvoksissa kiitos kiveen kaatumisen.

Eli mitä tästä opimme?

1) Hanki kunnon kartta

2) Kompassikin on kiva vaikkei sitä osaisi kunnolla käyttää. Tietääpä edes missä suunnassa on pohjoinen.

3) Yksin ei ole kiva eksyä. Kaverin kanssa huomattavasti mukavampaa.

Nyt sitten parannellaan vammoja riittävän pitkään ennenkuin edes suunnitellaan seuraavaa reissua.