... molemmilla.

Olin siis pari päivää poissa kotoa ja taloa piti pystyssä mies ja Roosa sekä kissat. Roosa oli ekana pitkänä yksinolopäivänään sisustanut uusiksi, koirien huoneesta oli verhot revitty pois, sohvasta istuintyymy oli silputtu ja komeron nuppi revitty. Muuten päivät oli menneet ok.

Perjantaina kun tulin leiriltä kotiin (taustatietona kerrottakoon että kyseiseltä leiriltä lähti kotiin 2 leiriläistä mahataudin vuoksi, 2 korkean kuumeen ja 1 isonen kuumeen ja flunssan vuoksi), alkoi mahatauti. Oksennusta ja sitä itseään... Ja yön aikana nousi kuume, joka lauantaipäivän aikana nousi jonnekkin 38, sen jälkeen lopetin mittaamisen.

Lauantaina Roosa alkoi taas oireilla mahaansa. Viime syksynähän kertaalleen oli käydä huonosti kun Roosa ollessaan yksin sen hetken kun mies käväisi alakerrassa, oli tyhjentänyt vessan roskiksen. Syöty tamponi aiheutti silloin suolistoon tukoksen, onneksi selvittiin parafiiniöljyllä ja kipulääkkeillä.

Nyt taas oireet samanlaiset kuin silloin. Tällä välillä oireita on ollut säännöllisen epäsäännöllisisesti. Luitahan Roosan maha ei sietänyt pitkään aikaan tuon tukoksen jälkeen, vaan isomman satsin saatuaan alkoi oireilla vuorokauden kuluessa. Ja tällä kertaa en tiennyt johtuiko luista vai oliko mahdollisesti sohvaa repiessään syönyt vanua ja superlonia. Parafiiniöljyä aloin ruiskuttaa samantien ja nakkasin kitusiin litalginia jota oli jäänyt edellisestä keikasta. Tänään soittelin päivystävällä lääkärille kun Roosa ei parista yrityksestä huolimatta saanut kakittua vaikka parafiiniöljy alkoi jo tulla läpi. Lääkärin ohjeet olivat tismalleen ne, joiden mukaan olin jo toiminut. Sovittiin että mikäli koiran yleiskunto romahtaisi ja/tai se alkaisi oksentaa vedenkin ulos, soittaisin uusiksi koska silloin olisi jo kiire...

Onneksi parafiiniöljy ilmeisestikin auttoi ja Roosa sai turautettua pihalle melkoisen jöötin. Onneksi ei sattunut ohikulkijoita paikalle kun kökin penkalla risulla kakkaa tonkien. Superlonia tai vanua ei löytynyt, mutta tökkiessä pökäle, joka oli todella kova, hajosi murusiksi. Eli eiköhän meidän luiden syönti jää tähän. Nyt on sen verran monta kertaa jo todettu että ne eivät meille sovi. Syökööt satunnaisina herkkuina ja ajanvietteinä, mutta jokapäiväisestä ruokinnasta jäävät pois.

Operaation "päkistä päkistä" jälkeen Roosa piristyi selvästi. Päivällä tarjottu puruluu (semmoinen nahkainen) kelpasi ja meinasi sen kanssa leikkiessään kaataa television...