Klo 18 oltiin sovittu Gean kasvattajan ja veljen omistajan kanssa treenit aiheena ohitukset, muut ja etenkin isot mustat koirat. Mukaan siis Gean ja Iita.

Kekkula pelitti kivasti, tosin veikan kanssa piti riehua välillä ja välillä meni hermo riehuvaan veikkaan... Nätisti piti kontaktia pyytämättäkin, istumisia teki hyvin. Maahanmenoissa vielä reilu avustus. Sivulletulojakin tehtiin muutamia, toimi tosi hyvin häiriöstä huolimatta!

Iitan kanssa keskityttiin naksuttimen avulla maahanmenoihin. Toinen major-asia oli paikkamakuu, jossa pysyikin hyvin vaikka perhosia pyöri ympärillä tehden kontaktitreeniä.

Viimeisenä ennen autoon laittoa tein noudon. Koira sivulle, kapulan heitto nurtsille ja käsky. Tällä kertaa en avustanut oikean luovutusasennon löytymisessä, seisoin vain paikoillani. Ja kas kehveliä: Se toi kapulan ihan oikein ja jopa ilman suurempia mälväämisiä! JES! Siitä bileet pystyyn ja mielettömät kiitokset. Vielä kokeiltiin noutokapulalla tosi kapea esine-etsintä. Leveyttä oli varmaankin 3 metriä ja syvyyttä jotain 50 metrin luokkaa. Ja löytyihän se sieltä, hyvin osasi jopa hakea tallatulle alueelle kun ensin lähti liian leveästi etsimään.

Treeneistä kotiuduttuani lähdin vielä taakanveto hommiin, mukaan Iita ja Roosa. Roosan nappasin suoraan tarhasta, joten se sai menomatkan vain hummailla omiaan hihnan nokassa. Iita sen sijaan sai samantien valjaat niskaan ja räsymaton perään. Alkumatka oli huutoa ja riehumista, koiran osalta. Tii oli sitä mieltä että akka *kele odota nyt kun täällä pitää raahata jotain kuppaista painoa ja haukkui vähintään ensimmäiset 50 metriä. Hyvin kuitenkin pelkikoirakin muisti homman ja uimapaikalle päästiin melko tyylikkäästi. Ainoa ongelma tuli koirapuiston kohdalla kun tarhassa olleet koirat aloittivat haukkumisen, normaaliin nähden ohitus oli kuitenkin hyvä. Ilmeisesti perässä roikkuva paino vaati sen verran keskittymistä ettei koko volyymillä voinut vastata.

Iita pääsi uimaan venelaiturin viereen ja Roosa kävi jopa kahlaamassa ja juomassa. Meni siis ihan vapaaehtoisesti veteen ja kasteli varpaat Muutaman uintikiekan jälkeen valjaat Roosan niskaan ja jatkettiin matkaa hieman pidemmälle, koska Roosa osaa vetää taakkaa eikä se ollut vielä treenaillut tänään mitään. Kotiin kun päästiin oli koirilla kielet ulkona ja hihnan pitelijällä hiki virtasi. Vielä pieni jäähylenkki ja äkkiä juomaan.

Ei ole minun mielestä nämä kelit ihanteellisia koirien kanssa harrastamiseen... Paitsi että illalla iski aivan kammottava päänsärky, kestää koiriltakin tasaantua pitkän aikaa. Pidempi aamulenkki hoidettiinkin jo 6 aikaan tänään ja silti tuntui itsestä loppumatka jo siltä kuin olisi suihkussa käynyt.