Iitan kanssa ollaan käyty nyt pari kertaa jäljestämässä kevään aikana.

Ensimmäinen kerta meni niin päin peetä että olin jo lyödä hanskat naulaan. Keli oli ällöttävä itseä ajatellen, pitkän kuivan kauden jälkeen tuli ensimmäistä kertaa kunnolla vettä ja heti sateen jälkeen menin tallaamaan jäljen näin jälkikäteen ajateltuna liian pusikkoiseen paikkaan jossa on paljon nuorta ohutta puuntaimea. Jäljellä oli lyhyt jana, 6 keppiä ja se vanheni reilun puolituntia. Kepeistä löytyi 2, kulmat suihkaistiin aina liian pitkäksi ja muutenkin vauhtia oli aivan liikaa...

Seuraavan kerran oltiin kuivemmalla säällä liikkeellä ja aukeammassa ympäristössä. Keppejä jäljellä jälleen 6, pieni jana alussa ja itselle merkattuna ensimmäisiä keppejä ja kulmia. Vanhetin jälkeä vajaan tunnin. Nyt koira toimi ihan eri tavalla. Kepeistä löytyi 5, edelleen oli kiire, mutta nyt työskenteli huomattavasti paremmin.

Viimeisin jälki tänään. Maasto oli edelliskertaista heinittyneempää ja pusikkoisempaa. Jossain kohtaa kastui myös kengät, joten ihan kuivaa ei ollut. Tällä kertaa tein lähinnä janoja metsätien molemmin puolin. Tuuli oli melkoisen kova. Janoja taisi olla 4 ja viimeisenä oli lyhyt 3 kepin jälki joka sekin alkoi pienellä janalla. Tällä kertaa kaikki kepit löytyi maastosta :)

Janoilla Iita haahuili vähän liikaakin, lähti "takajäljelle" tai ainakin sinne päin. Lisäksi liina oli ihan väärä, liian ohut joka poltti käsiä ja sotkeutui ihan joka paikkaan. Mutta loppujen lopuksi hommasta selvittiin voittajina! Viimeisellä jäljellä koira oli selvästi jo väsyneempi, ei ryysinyt samaan tapaan kuin ensimmäisillä janoilla ja kulmat (2 kpl) selvitti mallikkaasti.

Nyt tarvittaisiin runsaasti janatreeniä ja vieraita jälkiä.