Eilen Roosa pääsi toisen kerran Toivakkaan metsäpuuhiin. Tällä kertaa meno olikin täysin erilaista kuin viimeisimmät puolenkymmentä kertaa.

Roosa tosiaan piti yhteyttä. Kävi tekemässä lenkin metsässä, kun ei löytynyt tuoretta jälkeä, tuli pyörähtämään meidän luona. Ei siis menty samaan tyyliin "päästä koira irti ja seuraavan kerran näet sen ehkä 5 tunnin päästä" kuin ennen. Oli todella ilo kulkea Roosan kanssa kun paikkaa pystyi vaihtamaan sujuvasti ja tiesi että koira hakee lähimaastossa.

Aamupäivällä saatiin yksi todella lyhyt ajo, ehkä vajaan 10 min ja sekin katkonaista. Ajo kulki mäntytaimikossa joka oli ainakin minulle todella hankalaa kulkea. Ajon jälkeen kuljettiin jonkin matkaa metsäautotietä koiran hakiessa tien molemmin puolin. Kun mitään ei löytynyt, lukuunottamatta lukuisia hirven jälkiä, lähdettiin takaisin autolle päin. Ja koira tosiaan kulki mukana

Matkalla autolle vastaan tuli toinen ajokoiraporukka joten otin Roosan hihnan päähän. Katseltiin kartasta mihin päin hajaannutaan ettei koirat sitten sotke toistensa hommia. Koira autoon, meillä evästauko ja sitten paikan vaihto. Tähän mennessä koira oli ollut metsässä reilun 3 tuntia.

Ennekuin päästiin uudelle paikalle, törmättiin toiseen ajokoiraporukkaan jonka koira oli loukannut jalkansa. He sanoivat koiran ajaneen ainakin yhtä, todennäköisesti 2 jänistä lähimaastoissa. Auto parkkiin ja koira irti. Roosasta kyllä huomasi että askel ei ollut enää yhtä kevyt kuin aamulla, mutta silti se haki hyvin.

Kaveri joka oli ollut metsällä omien koiriensa kanssa tuli morjestamaan meitä ja laitettiin hänen gepsi Roosalle kaulaan. Tiheästä kuusikosta lähtikin ajo hetken odottelun jälkeen. Ensi alkuun todella katkonaista, mutta kun Roosa sai homman alulle alkoi touhu muistuttaa ihan oikeaa jänisajoa.

Kaikkinensa ajo kesti reilun tunnin verran. Edellä oli ilmeisesti kokenut koiran öllittäjä, homma loppui nimittäin mitä ilmeisemmin siihen että jälki alkoi olla liian vanhaa Roosalle ja jäniksen tekemän paluuperän selvittäminen kesti sitten niin kauan ettei koira antanut enää ääntä. Seurasi todennäköisesti kyllä jälkeä, kun tuli "omia" jälkiään takaisin tielle. Jäniksen jäljet näkyivät hyvin metsätiellä johon oli varissut paljon lehtikuusen neulasia.

Tyytyväinen voi olla Roosan työhön eilisen osalta. Nyt koira ei ole ollut yhtä väsynyt kuin viimeksi, hieman jäykän oloinen kylläkin. Mitään ei myöskään mennyt rikki, käpälät ovat ehjät. Huulet ja varpaidenvälit punoittavat vähän ja kuonossa olleen syylän Roosa kadotti jonnekkin metsään.