Olemme asuneet nyt kerrostalossa reilun kuukauden päivät. Itse asumiseen ei juurikaan ole kommentoitavaa, mutta viimeisimmät vuodet "omassa rauhassa" asuneena ja siihen tottuneena ettei koirien kanssa tosiaan ole pakko kulkea ulkona hihnoissa muiden seassa tämä ruuhka ulkoillessa on välillä hämmentävää.
Ensiksi: täälläpäin tuntuu 90% koirista olevan jonkin asteinen rähjäysongelma. Ja se ei helpota mitenkään elämää nanosekunnissa kiihtyvän belgin kanssa jolle ohitukset ovat jo muutenkin vaikeita. Tähän mennessä olen uskaltanut mennä tervehtimään koko lauman kanssa vain yhtä koiraa, sekin hyvin hillitty käytöksinen villakoiraherra.
Toiseksi: mitä ilmeisemmin täällä alueella ei ole ennen asunut koiraharrastajaa jolla on useampi koira, tai joka treenailee jotain edes puolitosissaan, tai ylipäätään edes ihmistä joka ymmärtää koiran muuten kuin käsitteenä "se semmoinen otus mitä ulkoilutetaan monesti päivässä ja joka syö luppaa".
Sain siis tosiaan kuulla että koirani asuvat autossa ja minusta tullaan tekemään eläinlääkärille ilmoitus. Tähän totesin että voin vaikka itse pyytää ell käymään meillä, tai vaikkapa kennelneuvojankin. Tämän huolestuneen herran mielestä koiraa ei ilmeisesti olisi saanut kuljettaa autossa ollenkaan, sillä jäin käsitykseen että jos itse ajan autoani ja koirat ovat kyydissä, sekin on rangaistava teko. Myönnän kyllä että tehdessäni 2 työtä kun vasta muutimme kerrostaloon, minulla oli 2 viikon aikana koirat yhteensä 4 kertaa mukana autossa ollessani iltavuorossa. Syystä että eivät opi haukkumaan samantien äänille joihin eivät ole tottuneet, ja ettei koirien tarvitse olla yksinään sisällä kokopäivää lukuunottamatta pissalenkkejä.
Toinen kommentti joka tipautti leukani saranoiltaan oli eräänä sunnuntai aamuna hieman yli 6. Kuten yllä sanoin, täälläpäin koirat rähjäävät toisilleen eikä hihnan ihmispäässä hirveästi asiaan puututa. Minua taasen kyseinen käytös ärsyttää enkä siksi mielelläni kohtaa muita lenkillä, puhumattakaan siitä että mentäisiin ihan iholle asti. Lähdin aamun pissatuslenkille ennen työvuoroa ja vastaan tuli eräs mies pienen koiransa kanssa, joka haukkui meidät nähdessään ja Iitahan tietysti kiehahti samantien. Mies käveli jalkakäytävää ja itse loikkasin autotielle ja tien toiseen reunaan yrittäen pitää Iitan hiljaisena onnistumatta siinä... Mitäpä tekee tämä mies? Alkaa neuvoa minua siinä että minun pitää kävellä jalkakäytävällä
Hmm... Minulla on siis hihnoissa 3 koiraa, joista yksi räyhää siinä vaiheessa kuolapallot suupielissä, toinen pörhistelee karvojaan ja pöhisee, kolmas töhöttää ympärillä ja pöhisee myös, käytettävissä on koko tie kun autoja ei kulje siihen aikaan ollenkaan. Mieluummin siis valitsen sen tien kuin yritän mahtua laumani kanssa samalle kapealle jalkakäytävälle sillä todennäköisellä seurauksella että koirat alkavat tapella vähintään keskenään mutta louskaisevat myös sedän pikkukoiraa.
Muutenkin meidän räyhäysongelmamme on kasvanut viime viikkoina. Välillä saatetaan päästä ohi toisista koirista ilman ongelmia, mutta yleensä sanotaan vähintään pariin kertaan hau ja räyh. Pahimmilla kierroksilla sitten kohelletaan jo pyöräilijöidenkin kohdalla
Töitä asian suhteen on tehty, mutta treenitilanteissa ei ongelmia yleensä ole, vaan Iita tajuaa että nyt treenataan. Kotikulmille pitäisi saada taas järkättyä treenit ja toivoa että mahdollisimman moni tavantallaaja sattuisi silloin matkan varrelle.
Ensiksi: täälläpäin tuntuu 90% koirista olevan jonkin asteinen rähjäysongelma. Ja se ei helpota mitenkään elämää nanosekunnissa kiihtyvän belgin kanssa jolle ohitukset ovat jo muutenkin vaikeita. Tähän mennessä olen uskaltanut mennä tervehtimään koko lauman kanssa vain yhtä koiraa, sekin hyvin hillitty käytöksinen villakoiraherra.
Toiseksi: mitä ilmeisemmin täällä alueella ei ole ennen asunut koiraharrastajaa jolla on useampi koira, tai joka treenailee jotain edes puolitosissaan, tai ylipäätään edes ihmistä joka ymmärtää koiran muuten kuin käsitteenä "se semmoinen otus mitä ulkoilutetaan monesti päivässä ja joka syö luppaa".
Sain siis tosiaan kuulla että koirani asuvat autossa ja minusta tullaan tekemään eläinlääkärille ilmoitus. Tähän totesin että voin vaikka itse pyytää ell käymään meillä, tai vaikkapa kennelneuvojankin. Tämän huolestuneen herran mielestä koiraa ei ilmeisesti olisi saanut kuljettaa autossa ollenkaan, sillä jäin käsitykseen että jos itse ajan autoani ja koirat ovat kyydissä, sekin on rangaistava teko. Myönnän kyllä että tehdessäni 2 työtä kun vasta muutimme kerrostaloon, minulla oli 2 viikon aikana koirat yhteensä 4 kertaa mukana autossa ollessani iltavuorossa. Syystä että eivät opi haukkumaan samantien äänille joihin eivät ole tottuneet, ja ettei koirien tarvitse olla yksinään sisällä kokopäivää lukuunottamatta pissalenkkejä.
Toinen kommentti joka tipautti leukani saranoiltaan oli eräänä sunnuntai aamuna hieman yli 6. Kuten yllä sanoin, täälläpäin koirat rähjäävät toisilleen eikä hihnan ihmispäässä hirveästi asiaan puututa. Minua taasen kyseinen käytös ärsyttää enkä siksi mielelläni kohtaa muita lenkillä, puhumattakaan siitä että mentäisiin ihan iholle asti. Lähdin aamun pissatuslenkille ennen työvuoroa ja vastaan tuli eräs mies pienen koiransa kanssa, joka haukkui meidät nähdessään ja Iitahan tietysti kiehahti samantien. Mies käveli jalkakäytävää ja itse loikkasin autotielle ja tien toiseen reunaan yrittäen pitää Iitan hiljaisena onnistumatta siinä... Mitäpä tekee tämä mies? Alkaa neuvoa minua siinä että minun pitää kävellä jalkakäytävällä
Hmm... Minulla on siis hihnoissa 3 koiraa, joista yksi räyhää siinä vaiheessa kuolapallot suupielissä, toinen pörhistelee karvojaan ja pöhisee, kolmas töhöttää ympärillä ja pöhisee myös, käytettävissä on koko tie kun autoja ei kulje siihen aikaan ollenkaan. Mieluummin siis valitsen sen tien kuin yritän mahtua laumani kanssa samalle kapealle jalkakäytävälle sillä todennäköisellä seurauksella että koirat alkavat tapella vähintään keskenään mutta louskaisevat myös sedän pikkukoiraa.Muutenkin meidän räyhäysongelmamme on kasvanut viime viikkoina. Välillä saatetaan päästä ohi toisista koirista ilman ongelmia, mutta yleensä sanotaan vähintään pariin kertaan hau ja räyh. Pahimmilla kierroksilla sitten kohelletaan jo pyöräilijöidenkin kohdalla
Töitä asian suhteen on tehty, mutta treenitilanteissa ei ongelmia yleensä ole, vaan Iita tajuaa että nyt treenataan. Kotikulmille pitäisi saada taas järkättyä treenit ja toivoa että mahdollisimman moni tavantallaaja sattuisi silloin matkan varrelle.
Ennen toista kierrosta pannan asennon korjaus ja sitten mentiin minun tahdissa kierros. Ainoana junnu-uroksena Otso sai samantien junnusertin 
Junnunartun käytyä kehässä saamassa eh:n, meille tuotiin Juniori-Voittaja ruusuke ja jäimme odottelemaan parasuros-kehää. Molemmat urokset saivat eh:t, joten mennessäni uudestaan kehään minulle ojennettiin Rop-ruusuke. Ilmeisesti ilme oli sen verran hölmö että kehis kysyi enkö haluakaan sitä. Ei siis kovin huonosti junnu-urokselta: Eri, jun-sert, ROP, Est JW-12, Est W-12!
Ryhmässä sijoittuivat perinteiset näyttelyrodut, kuten mustaterrieri ja nöffi.
Mutta niin se vaan Otso-poika veti Eri1, sa, pu1, sert ja ROP!