Eilen ajankulukseni päätin huoltaa Fantin. Leikkasin kynnet, kampasin ja harjailin sieltä täältä, leikkasin pitkät tassu karvat, sekä pesin koko koiran. Ja pappahan ei ollut kovin innoissaan, etenkään pesemisestä.

Siinä samalla sitten mietiskelin Fanttia ja sen ikää. Tänä vuonna napsahtaa 13 mittariin, eikä meno ole enää kuin nuorella koiralla. Askel on lyhentynyt, sänkyyn hyppääminen jäänyt miltei kokonaan pois jne. Pahaa tekee edes miettiä, monelle olenkin sanonut että kun on aika, se tulee olemaan todella kova paikka.

Mutta nautitaan nyt vielä yhteisistä hetkistä kun vanha jääräpää vielä täällä tallustaa.

Gea tuskarteli eilen urakalla... Sen hetken aikana jonka oli yksinään alakerrassa käydessäni kaupassa, neiti oli repinyt tapetteja ainakin 4 eri kohdasta ruokailuhuoneen seinästä. Muualta revittyjä en ole huomannut, vielä. Lisäksi illalla ollessani koneella ihmettelin nurkasta kuuluvaa pientä ääntä... No kukapas se siellä nypeltikään tapetin reunaan palkeenkieltä! Jumanskekkula!

Muutenkin nyt tuntuu olevan jonkin sortin superriehu-minä-teen-mitä-MINÄ-haluan kausi meneillään. Keittiön ja yläaulan matot on jatkuvasti rullalla, sanomalehdet revittynä ja tavarat missä sattuu kun pikkuneiti touhuaa.

Joten loppukaa jo pakkaset että pääsee kunnolla ulkoilemaan koirien kanssa!