Tänään oli pitkästä aikaa aktiivinen päivä koirien kanssa. Aamupäivällä käytiin kävelemässä jäällä ja illalla treenailtiin vähän tottelemista.

Pidin jäällä kävelemistä hyvänä ideana tasan niin kauan kun ensimmäisen kerran kuulin jään pitämää ääntä noin 50 metriä rannasta. Lohduttauduin ajatuksella että on siellä moottorikelkkojakin ajellut, joten kaitpa se kestää yhden akan ja 3 koiraa. Aivan mahtava sää oli kyllä tepastella jäällä, tuuli oli melko kylmä mutta se auringonpaiste! Ja koska oltiin aamupäivästä liikenteessä, oli hyvä hankikanto riippumatta missä kohtaa käveli.

Käytiin koirien kanssa tutkimassa erästä saarta jonkin matkan päässä lähtöpaikalta. Takaisin päin lähtiessä ei päästy pitkääkään matkaa kun jää alkoi pitää kamalaa plopsetta ja rätinää. Ikävintä oli että suoraan jalkojen allakin alkoi ritistä. Olin aivan varma että tipahdan jäistä läpi ja kuolen siihen paikkaan. Pelkään vettä muutenkin, joten ajatus jääkylmästä vedestä, toppavaatteista ja jäälle pyrkimisestä avannosta sai melkein pissat tulemaan housuun... Puoliksi levitoiden kipitin kiireesti eteenpäin jos vaikka löytyisi äänetöntä jäätä jalkojen alle. Pitkään aikaan en ole pelännyt niin paljon! Autolle päästessä oli olo melkoisen helpottunut.

Illalla käytiin vielä treenaamassa koko poppoon kera. Ensimmäisenä oli vuorossa Iita, palkkana lelu. Haukuttiin ja seurailtiin, lisäksi tehtiin eteenmeno liian lyhyenä ja muutenkin vähän vastoin taiteen sääntöjä ;)

Gea keskittyi melkeinpä kaikkeen muuhun paitsi minuun... Lumikökkäreet, lumen alta pilkottava hiekka ja muut ihmiset olivat paljon mielenkiintoisempia kuin minä. Kyllä se sitten minuunkin keskittyi, ja saatiinpa vielä kehuja että ollaan treenattu perusasentoa kun se alkaa sujua. Todellisuudessa ollaan treenattu hävettävän vähän Mutta ehkäpä se siitä vielä.

Roosa-Liina pääsi myös tosi toimiin. Nenä vei taas pientä ajokoiraa, mutta lopulta nenä nousi ja koira keskittyi. Tehtiin perusasentoa, pieniä seuraamispätkiä, takaosan siirtoja ja kontaktiharjoituksia. Päätin myös ottaa riskin ja otin hihnan kokonaan irti. Aiemmin hihna on aina roikkunut mukana, tai ainakin pannassa on ollut jonkinlainen narunpätkä, mutta nyt mentiin pelkällä pannalla. Ja koira on tallella edelleenkin Taitava Töhö!

Otin Iitan vielä autosta treenaamaan. Jatkettiin erimittaisilla seuraamispätkillä. Huomasin sitten että koiran jalojen vieressä on verta lumella ja kun Iita siirsi oikeaa etujalkaa, jäi lumeen iso läikkä verta. Eli taas on töppöset auki. Nyt sitten katsotaan miten homma etenee, tarvitseeko tämän viikon loput treenit vaihtaa naksutteluun ja kohtaamisharjoituksiin vai kestääkö tassu lelulla palkaamisen erittäin todennäköisesti edelleenkin kovalla ja karhealla alustalla.