Iita eilen jälkikokeessa.

Pitkän kuivan kauden jälkeen satoi sitten pari päivää kunnolla vettä, joten maa oli ainakin kostea. Jälki kulki kaikenlisäksi suolla.

Janalle lähetettäessä Iita ei ensin irronnut juuri ollenkaan vaan jäi pyörimään eteeni, lähetin uudestaan (liekö niin saanut edes tehdä...) ja sitten irtosi. Lähti jäljestämään varman näköisesti ja olin aivan varma että lähti takajäljelle, kun siinä suunnassa oli juuri tulossa vastaan tie. Tuomari ei kuitenkaan huutanut takaisin, joten lähdin perään. Eka keppi löytyi vähän matkan päästä ja omalla jäljellä oltiin. Ennen tietä oli ensimmäinen kulma ja seuraavaksi iso oja... Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin että jälki menee ojan yli. Koira pääsi yli toisella yrittämällä, minä en. Koira mukaan ja kiertämään tielle jotta päästään ojasta ohi. Iita nosti jäljen uudestaan vastapenkalta ja taas mentiin. Tässä vaiheessa olin jo kastunut kokonaan ja kirosinkin itsekseni että miksi pitää ajaa melkein toiselle  puolelle Suomea hankkimaan flunssa.

Jälkimaasto oli melko vaikeakulkuista, välillä eteenkaatuneita ranteen paksuisia puita, reilun puolenmetrin korkuista suopursua, välillä taas sammalpäällysteistä kalliota joka oli erittäin liukasta. Kaikki kepit kuitenkin löytyivät. Jäljeltä tielle tullessani totesin etten tosiaankaan löydä autoa itse, vaan piti soittaa koetoimitsijalle että olen melkein eksyksissä. Auto löytyi ohjeiden mukaan, äkkiä palauttamaan kepit.

Esineruudussa pienen haahuilun jälkeen Tii toi vaadittavan esineen. Tämän jälkeen jälkemme tehnyt nainen tuli onnittelemaan että koirani tosiaan osaa asiansa. Hän oli jo jälkeä tehdessään todennut ettei se ole helpoimmasta päästä alokasjälkiä.

Tottista varten ajettiin pitkän matkan päähän kentälle. Iita suoritusvuorossa ensimmäisenä, eikä se ollut ollenkaan kuulolla. Iita touhusi ihan omiaan, mukana kulki suurinpiirtein, mutta jäljesti kaavion läpi. Ainoat hetket kun esitti seuraamista, oli hitaan käynnin aikana ja pysähdyksen jälkeen. Ei mennyt maahan... Tasamaanouto meni ihan kivasti, mutta hyppy ja este taas ei. Ei edes yrittänyt hypätä ja esteelle koitti nousta mutta kiersi kuitenkin. Eteenmenossa meni maahan vasta kolmannella käskyllä. Paikallaan pysyi, vaikkakin kuikuili ja haisteli minkä ehti.

Maasto 194, tottis 58. Yhteensä 252. Tuomarina Jani Heinilä.