Eilen palattiin Virosta Eestin Voittajasta.

Perjantaina lähdimme viimeisellä lautalla Tallinnaan Tiinan ja Titan kanssa, matkassa mukana napolinmastiffi Liisi ja englanninmastiffi Otso. Keli ei ollut kovinkaan miellyttävä, melkoinen tuuli ja vesisadetta. Samanlainen sää jatkui Viron puolella, lisänä pimeys joten eksymiselle oli erittäin suotuisat olosuhteet. Satamasta löydettiin sujuvasti pois ja hetken ajelun jälkeen löysimme vahingossa Susi Hotellin, jossa Titta yöpyi. Tiinan ja minun majapaikkaa (Mahtra Hostel) ei sitten löytynyt millään... Ehdittiin eksyä lentokentälle ja jonnekkin Pietariin vievälle tielle ennenkuin hostelli löytyi ja pääsimme majoittumaan klo 2 yöllä.

4 tunnin unien jälkeen ylös, koirille ruokaa, tavarat autoon ja keula kohti Titan hotellia ja siitä näyttelypaikalle. Eli ensin eksyminen matkalla hotellille, sen jälkeen harhailua Tallinnassa. Mielenkiintoista kyllä, yhtäkään opastetta ei ollut näyttelyalueelle. Seurasimme Viron kilvissä ollutta autoa jossa näkyi koirahäkki ja pääsimme perille.

Täytyy olla todella tyytyväinen että meillä oli teltta mukana! Aamupäivän sataa tihutti vettä ja tuuli koko ajan. Ilman sadetakkia ja telttaa olisimme olleet märkiä jo ennenkuin Otso (Biboland Kingston Love) meni kehään. Mastiffeja oli ilmoitettu kaikenkaikkiaan 4 kappaletta, junnuihin sekä narttu että uros, 1 avoin ja 1 valio uros. Otso oli junnuissa joten pääsimme kehään ensimmäisinä. Ja voi tuska sentään... Meillä taisi ensimmäinen kierros mennä niinpäin että Otso esitti minua eikä päin vastoin Ennen toista kierrosta pannan asennon korjaus ja sitten mentiin minun tahdissa kierros. Ainoana junnu-uroksena Otso sai samantien junnusertin Junnunartun käytyä kehässä saamassa eh:n, meille tuotiin Juniori-Voittaja ruusuke ja jäimme odottelemaan parasuros-kehää. Molemmat urokset saivat eh:t, joten mennessäni uudestaan kehään minulle ojennettiin Rop-ruusuke. Ilmeisesti ilme oli sen verran hölmö että kehis kysyi enkö haluakaan sitä. Ei siis kovin huonosti junnu-urokselta: Eri, jun-sert, ROP, Est JW-12, Est W-12!

Liisi valioluokan nartuissa ainoana sai erin ja paras narttu-kisassa tuli toiseksi. Liisi sai myös Eestin sertin, joten siitä tuli EST MVA.

Juniori-BIS kehää ja ryhmäkehää odotellessa sade laantui mutta tuuli yltyi. Sieltä täältä alkoi telttojen kiinnitykset pettää ja teltat alkoivat lähteä tuulen mukaan. Eikä poikkeusta tehnyt meidänkään telttamme... Eipä siinä muu auttanut kuin laittaa teltta ja tavarat kasaan.

Juniori Voittajien BIS-kokoomakehä oli yksi suuri kaaos. Kehäsihteeri saapui kehään vasta pitkän ajan kuluttua kuulutuksesta jossa Junnuvoittajia pyydettiin kokoomakehään. Ja kun kehässä olivat yhtä aikaa kaikki sinä päivänä arvostellut rodut, voi jokainen miettiä kuinka paljon siellä oli tilaa. Otsolla odottaminen ei kuulu vahvoihin puoliin, joten sen kanssa kokoomakehässä odottelu ei ole mukavaa. Nameja kului kiitettävä määrä ja siltikin herra Osmankäämi pyöri selällään nurmikolla, yritti mennä tutustumaan viereiseen rotikkaan, mähmäsi edellä olleen pyreneittenmastiffin persvillat lihapullaan jne. Kuten arvata saattaa, ei mastiffi päässyt jatkoon junnuvoittajien isossa kehässä.

Ryhmäkehässä oli onneksi kehis paikalla samantien ja hiukan väljempää. Mutta se odottaminen oli taas tuskaa. Nyt mastiffi nuorukainen sitten alkoi repiä kuolapyyhettään kädestäni ja pyöri yhtäaikaa selällään... Saattoi olla että muut "tosinäyttelykoirien omistajat" katsoivat meitä hiukan paheksuen Ryhmässä sijoittuivat perinteiset näyttelyrodut, kuten mustaterrieri ja nöffi.

Kaikenkaikkiaan kiva reissu. Yllätyksenä tuli miten vähän koiria Virossa on näyttelyissä. Maan Voittajanäyttelyssä oli 16 kehää ja samalle urheilustadionille (-kentälle) mahtui agi-kisat, 3 erikoisnäyttelyä ja vielä jäi tyhjääkin tilaa.