Tämä päivä kun meni niin mukavasti treeneihin asti...

Gealle oli rokotukset aamulla ja pikkukoira käyttäytyi niin mallikkaasti lääkärissä. Vähän pelotti kummallisen näköinen pöytä, tai lähinnä siis se sen jalka. Rokotuspiikkiä Keksa ei edes huomannut kun natusteli niin innoissaan lääkärin antamia kuivaruokanappuloita :)

Vähän lisätyötä Gea kyllä järjesti tänään -pissi sänkyyn nimittäin! Olin laittelemassa puhtaita vaatteita kaappiin makuuhuoneessa kun hänen korkea-arvoisuutensa päätti pissata peiton päälle sänkyyn. Olin kyllä suunnitellut peseväni peitot ja tyynyt, mutta Gea vauhditti suunnitelman toteutus osaa.

Lenkki Roosan kanssa virkisti mieltä. Ja aiheutti melkein rytmihäiriötä kun lenkin loppupuolella kun flexin lukko irtosi kuonopannasta. Ainoa ajatus takaraivossa jyskytti "Älä vaan mene paniikkiin ja kimitä, pysy rauhassa ja kutsu normaalilla äänellä... Älä vaan kimitä sille!" Onneksi Töhö ei tajunnut että sillä olisi ollut mahdollisuus kirmata pupun tuoksun perään, vaan tuli kutsusta luokse. Tärisevin käsin kiittelin koiraa ja virittelin hihnaa solmuun pannan ympärille varmuuden vuoksi jos lukko aukeaisi uudestaan. Lukko on täysin ehjä, joten olisi kiinnostavaa tietää miten se aukesi. Kotiin kuitenkin päästiin samalla kokoonpanolla kuin lähtiessä, joten loppu hyvin (tähän asti) kaikki hyvin.

Iitan kanssa käytiin tottistelemassa. Roosan laitoin lähtiessä koirahuoneeseen ja annoin puruluun. Sitä Roosa jäikin nassuttamaan sohvalle kun laitoin oven kiinni.

Sen että ehdin auton pysäköidä kentälle, soitti mies. Roosa oli hänen lähtiessään kotoa aloittanut tuhoamisen... Ikkunaverhoa oli juuri raastanut alas kun oli ajellut sen ikkunan ohi. Olipa hyvä mieli treenaamiseen! Koko ajan sitä mietti että millainen tuho on vastassa kun tulee kotiin. Onneks Iita kuitenkin toimi vaikka ohjaajan ajatus harhaili.

Tehtiin ensin yhden askeleen seuraamisia jotka onnistui hyvin. Iita istui välittömästä pysähdyttyäni. Sen jälkeen seurautin neliöllä jossa tein aina käännöksen vasempaan muutaman askeleen jälkeen, yllättävän hyvin koira toimi tässäkin, vaikka se vasemmalle käännös on ollut hakusessa välillä. Seuraamista hieman pidemmällä suoralla ja siitä palkka ku kontakti pysyi. Jonkin verran meinasi edistää välillä.

Laitoin Iitan paikkamakuuseen kun näin että saadaan lisää treeniseuraa. Hyvin pysyi vaikka pää pyöri kuin väkkärä Paikkamakuu häiriössä on treenattavien asioiden listalla ihan ensimmäisten joukossa, johtuen jo vähemmän loistavasta BH-kokeen paikkamakuusta... Iitahan siellä livisti kesken kaiken.

Hetkeksi koira autoon ja sitten uusiksi. Pidempää suoraa seuraten, onnistui hyvin. Kerran lähti seilaamaan mihin sattuu kesken kaiken, mutta pienellä palautuksella muisti mitä olikaan tekemässä. Luoksetulon loppuasento oli selvästi oikealla, suorassa kylläkin.

Kokonaisuutena olen tyytyväinen Iitan treeneihin.

Kotiin palatessa mies oli jo palannut kauppareissulta ja päästänyt Roosan koirahuoneesta pois. Ikkunaverhot olivat lattialla, kummankin oven pieliä oli revitty ja sohvasta yksi istuintyyny oli revitty auki ja sisukset revitty ympäri huonetta...

Jälleen todistimme sen ettei Roosaa voi jättää yksin. Iitan kanssa ollessaan tälläistä ongelmaa ei ole, ja silloin tällöin syksyllä Roosa oli yksinään hetkiä ihan mallikkaasti. Tänään ei sitten kyennyt olemaan edes muutamaa minuuttia, vaan riehuminen alkoi samantien kun päästiin ulko-ovesta pihalle.