Ajokoiran pesun luulisi olevan helpompaa lyhyemmän turkin vuoksi kuin belgin pesun. Njoo, itse pesu ehkä onkin, mutta oheistoimintaa on huomattavasti enemmän.

Askel 1: Valmistautuminen. Pyyhkeet, pesuaineet yms tarvikkeet salakuljetetaan pesupaikalle koiran huomaamatta.

Askel 2: Ajokoira napataan muina miehinä pannasta kiinni ja kiikutetaan se pesupaikalle mahdollisimman "ollaanpas menossa jonnekkin ihan muualle"-tyyliin. Meidän Roosan ollessa kyseessä, edessä saattaa olla myös vastahankaisen koiran käpälien irroittelua ovenkarmeista jne. Nykyisin pesulle meno onneksi on jo hieman helpompaa, joskus saattaa koiran saada marssitettua suihkukoppiin pelkällä käskyttämisellä, mutta sen oppimiseen vaadittiinkin kasa makkaraa.

Askel 3: Kastelu. Hyvin muutes hylkii ajokin turkkikin vettä, mutta harvemmin iskee samanlainen epäusko kuin belgin kanssa. Suihkukopin ahtaus ei asiaa auta, mutta avarampi pesuhuone tarkoittaisi myös sitä että suihku väistelevää koiraa joutuisi pitämään välillä toisella kädellä kiinni kun toisella yrittää suihkuttaa ja hieroa turkkia samanaikaisesti...

Askel 4: Shampoon vaahdotus. Mihin himpattiin se shampoo katoaa noin lyhyessä karvassa? Oikeasti! Ei vaahtoa ei vaikka lotraa shampoon kanssa. Sitten yhtäkkiä turkki alkaa vaahdota ja saa aikaan puhdasta jälkeäkin.

Askel 5: Huuhtelu. Vaikka shampoota on lonannut koiraan reilusti, huuhteleminen tapahtuu yleensä kohtuu helposti. Ja voi elämä sitä harmaanruskean veden määrää mikä koirasta lähtee... Huonosti värjätty kun väriä päästää!

Askel 6: Kuivaus. Kuten belgin kanssa suurimmat kuivataan pyyhkeeseen, hepulien alettua loput vedet kuivataan sänkyyn, sohvaan, mattoihin ja kaikkiin eteenosuviin tekstiileihin. Noin lyhyttä karvaa on turha alkaa föönäta ja toisekseen Roosan mielestä koko pöhisevä laite on paholaisen keksintöä.

Ja jälleen kerran kun koira on puhdas, itse on kaikkea muuta kuten asuntokin.